Mikitys, kanavat ja raportti
Kanavat
Musiikkiteknologian käyttö musiikkituotannossa
(Ääni- ja kuvatuotanto/moniotos 10 ov)
Näyttöraportti
Antti Samuelsson / 2013
1.0 Lähtötilanne
1.1 Projektin kuvaus ja lähtökohdat:
Teknologilinjalta tilattiin äänitys- ja kuvaustyö Nuorten solistien konserttiin, joka olisi Sigyn-salissa 24.5.2012. Orkesterina toimi Turun Filharmoninen Orkesteri, johtajanaan Pertti Pekkanen ja solisteina opiskelijoita Turun Taideakatemiasta ja Turun konservatoriosta. Projektin tarkoitus oli äänittää konsertti moniraitaäänityksenä käyttäen surround-mikitystekniikkaa lähi- ja yleismikitysten ohessa sekä kuvata konsertti moniotoksena usealla kameralla. Lopullisena projektin tuotteena DVD-julkaisu, jossa 5.1 surround-ääniraita.
1.2 Äänityssuunnitelma: (Havainnollistava kuva: LIITE1)
Päämikitys (Left, Center & Right) suunniteltiin hoidettavaksi tekniikalla Omni + 8. Siinä Left ja Right -mikkeinä on kaksi omni-suuntakuvioista mikrofonia ja Center -mikkinä on 8-kuvioinen. Etäisyydet toteutetaan niin, että left- ja right-mikrofonin välissä on kaksi metriä ja center-mikrofoni on näiden keskellä, 40cm edellä. Käytännössä kokoaminen isolle mikkiständille hoidettiin yhdellä pitkällä puomilla, joka laitettiin ison puomin päähän sivuttain. Sivuttain olevan puomin päihin kiinnitettiin omni-mikit joutsenkaulakiinnityksellä. Center-mikki vietiin stereopuomilla keskeltä 40cm edemmäs. Iso puomi vietiin kapellimestarin kohdalle lavan edessä olevalle käytävälle ja nostettiin noin kolmen metrin korkeuteen lavalta katsottuna.
Yksi syy valintaan oli yksinkertainen ja helppo toteutus yhdellä korkealle nostettavalla mikrofonitelineellä. Toinen syy oli lähteestä löydetty ominaisuus tälle mikrofonitekniikalle: ”The omni direction mics provide a rich and extended impression with ample bass response. The C channel figure eight provides stablization” (www.sanken-mic.com). Omni-mikrofoneina (left ja right) oli Oktavan MK-012 -puikkomikrofonit ja 8-kuvioisena center-mikkinä toimi AKG C414.
Surround-ambienssin taltioimiseen valittiin tekniikka nimeltä IRT Cross. Tämä ”risti” pystytettiin neljä metriä päämikityksen taakse yleisön joukkoon. Mikitykseen tarvitaan neljä herttakuvioista mikkiä, jotka laitetaan ristin muotoon niin, että jokaisen kapselin väli toiseen nähden on 25cm. Tämä mikitys pystytettiin kahdelle mikkiständille, joissa molemmissa oli stereopuomi.
Sigyn-salissa on noin viidennen rivin kohdalla leveämpi käytävän pätkä, jota käytimme hyväksemme tämän mikityksen kohdalla. Veimme mikit keskelle käytävää ja ”suljimme” käytävän teipeillä telineiden molemmilta puolilta (vieden kaksi istumapaikkaa), jottei yleisön jäsenet kompastuisi mikityksiin taikka kaataisi vahingossa mikkiständejä. Mikkeinä käytettiin neljää Oktava MK-012 puikkomikrofonia cardioid-kapselilla. Mikitys oli oiva valinta hyvän surround-ambienssin äänittämiseen sen kattavuuden takia.
Jousisoitinten lähimikitykseen käytimme kahta Neumannin TLM-mikrofonia toinen lavan eteen vasemmalle ja toinen lavan eteen oikealle, noin kahden metrin korkeudelle lavasta ylöspäin. Tällä saavutettiin myös leveää yleistä stereokuvaa left- ja right -mikkien tueksi. Kontrabassoille laitoimme erikseen lähimikiksi Oktavan MK219 laajakalvoisen kondensaattorimikrofonin noin metrin korkeuteen.
Puupuhaltimien lähimikitykseen käytimme kahta Beyerdynamicin MC530 puikkokondensaattorimikrofonia cardioid-kuviolla. Pystytimme ne yhden ständin päälle stereopuomilla noin kahden metrin korkeuteen. Mikit suunnattiin melko rajusti ylhäältä alaspäin vuotojen minimoimiseksi ja suuntaavuuden maksimoimiseksi.
Patarumpujen mikitykseen käytimme kahta Superluxin puikkokondensaattorimikrofonia cardioid-kuviolla.
Harpun mikitykseen varasimme kaksi erilaista mikrofonia. Superluxin puikkokondensaattoria cardioid-kuviolla harpun oikealle puolelle melko alas sekä lisäksi AKG:n jousisoittimille räätälöityä kontaktimikrofonia kiinni harpun kaikupohjaan. Ensimmäisellä konsertin puoliskolla harppua käytettiin, mutta väliajan jälkeisissä teoksissa harpisti ei enää soittanut. Näin ollen poistimme harpussa olleen kontaktimikrofonin ja veimme sen käyrätorvien taakse toimittamaan käyrätorvien lähimikityksen virkaa.
Solisteina oli pianisteja, viulisteja, sellisti ja laulaja. Pianon otimme kahdella DPA4006 omnikuvioisella puikkokondensaattorimikrofonilla. Nämä tuli pystyttää omille lyhyille ständeilleen, jotta ne sai nopeasti lavalle ja esityksen päätyttyä pois, eivätkä johdot menneet solmuun tai jääneet tielle. Viulisteille, sellistille ja laulajalle valittiin AKG C414 cardioid-suuntakuviolla.
1.3 Kuvaussuunnitelma: (Havainnollistava kuva: LIITE2)
Tarkoitus oli käyttää kuutta kameraa kuvaamaan orkesteria ja solisteja mahdollisimman kattavasti joka puolelta, kompaktisti ilman turhia krumeluureja mutta kuitenkin niin, ettei monipuolisuudesta tulisi leikkausvaiheessa tinkiä:
Orkesterin vasemmalle ja oikealle puolelle asetettiin stabiilit kamerat, Canon Legriat, joista toinen saatiin lainaksi Turun Konservatorion vahtimestarilta ja toinen kanssaopiskelijalta. Nämä kamerat laitettiin Sigyn-salissa paikallaan olevien subwoofereiden päälle, joiden päällä ne saatiin pysymään paikallaan ja sopivalla korkeudella.
Puupuhaltimien mikrofonitelineeseen kiinnitettiin Contourin VHold -actionkamera katsomaan yleisöä kohti, tarkoituksena kuvata kapellimestarin ilmeitä ja liikkeitä. Myös solisti näkyisi tämän kameran kuvassa. Etupuolelta solistin kuvaamisen hoiti ylimääräiselle mikrofoniständille kiinnitetty Zoom Q3HD
Yleisön joukkoon salin vasemmalle puolelle tulisi Canon HV30 (joka sekin saatiin lainaksi kanssaopiskelijalta) liikkuvaksi kameraksi, eli joku opiskelija tulisi nimittää sen kameran käyttäjäksi kuvaamaan lavan vasemmalla reunalla tapahtuvat mielenkiintoiset tapahtumat, sekä solistin lähikuvauksen. Oikealla puolella saman homman hoitaisi opettajamme omalla kamerallaan, Canon XM2:lla. Myös hienoja koko orkesterin yleiskuvia tulisi käyttöön oikeanpuoleisesta kamerasta, joka oli huomattavasti korkeammalla salissa, kuin vasen kamera. Lisäkameraksi asentaisimme opiskelijan iPhone 3GS:n lähinnä täyttämään kuvien laajuutta.
1.4 Aikataulujen suunnittelu ja työryhmän nimitys
Tiedossamme oli, että kenraaliharjoitus alkaisi konserttipäivänä klo 11.00, joten meidän tulisi olla valmiita äänentoisto- ja kuvauskaluston pystytyksen kanssa jo hyvissä ajoin ennen tätä. Olin yhteydessä Sigyn-salin varauksia hoitavan henkilön kanssa hyvissä ajoin ja sain pystytysajankohdaksi kaksi vaihtoehtoa. Joko edellisenä iltana klo 20 jälkeen tai vasta aamulla alkaen klo 8.00. Valitsin aamun kasausajankohdaksi, koska illalla aamulla paikalle tulisi myös Turun Filharmonisen Orkesterin työntekijöitä laittamaan pultteja paikalleen. Tällöin tietäisimme asettelun huomattavasti tarkemmin, kuin vain summittaisesti.
Työryhmässämme toimivat minä, Oskari Kailes ja Jouko Lavonen mikityksen kasauksessa, kameroiden asettelun ja niiden käyttämisen ulkoistin Petri Oksaselle. Kuvaajiksi konserttiin tulivat hänen lisäkseen Kaj Mäki-Ullakko ja Eric Marquis.
2.0 Konserttipäivä
2.1 Roudaus ja pystytys:
Suoritimme pakkaamisen ja kasaamisen jo edellisenä iltana, kun kokeilimme päämikkiständin pystyttämistä teknologiluokassa. Olin luonut Logic Pro 9 -ohjelmaan jo valmiin projektin, jossa raidat, inputit ja nimet vastasivat suunnitelmaamme. Mukaan luokasta lähti parisenkymmentä XLR-XLR -johtoa, tarvittavat mikrofonit ja telineet, kolme 8-kanavaista kelaa, Presonus Studiolive 24.4.2 ja MacBookPro. Studioliven käyttäminen äänityksessä perusteltiin helppoudella ja yksinkertaisuudella; yksi firewire-piuha miksauspöydästä toisi kaikki meidän tarvitsemamme 19 kanavaa tietokoneelle, ilman tarvetta useampiin laitteisiin, word clockiin ynnä muihin tällaisiin.
Äänityspisteen sijainnille oli kolme vaihtoehtoa: Sigyn-salin ylhäällä sijaitsevaan tarkkaamoon, salin takana olevaan ”tuulikaappiin” tai vasemmalla sijaitsevaan käytävän pätkään. Signaalivetojen helppous vei taas voiton ja valitsimme viimeisen. Näyttämön lattian rajassa on pieni ”kissanluukku”, josta kaukokaapelit oli helppo vetää lavalle / lavalta huomaamattomasti. Käytävän päässä oli myös valmiina pöytä, jonka päälle oli helppo pystyttää Studiolive ja tietokone. Vaikka Sigyn-salissa on lasiseinät, oli käytävän eteen kuitenkin vedetty verho joka esti äänityspisteen näkymisen saliin. Sähköä sai käytävällä olevasta pistorasiasta.
Odotimme hetken aikaa, kun TFO:n työntekijät roudasivat omia tavaroitaan, nuottitelineitä, tuoleja, harpun, lyömäsoittimia ynnä muuta paikalleen saliin, joten ennen mikkiständien paikalleen vientiä ja niiden pystytystä vedimme kaukokaapelit paikalleen. Kelojen vedot teimme niin, että yksi tuotiin viidennelle riville pystytettyjen surround -mikkien kohdalta lavalle ja luukusta käytävälle. Tässä vedossa tärkeää oli se, että johdot eivät saa olla vaaraksi portaita käveleville ihmisille. Tästä syystä teippiä käytettiin rankalla kädellä. Toinen kela vedettiin lavan edestä. Tähän kelaan tuotiin kaikki lavan etuosassa olevat mikrofonit: L, C, R, jousimikit, solistin mikki ja pianomikit. Kolmas kela asetettiin takavasemmalle hyvin lähelle käytävää, kuitenkin pois soittajien tieltä. Tähän tuotiin loput linjat: harpun mikit, patarumpujen mikit, puupuhaltimien spotit ja kontrabassomikki.
Kaikki mikkiständit, mikit ja vedot olivat valmiita hyvissä ajoin jo ennen kymmentä. Päätimme pitää nopean kahvitauon ja tulimme takaisin tekemään linjacheckin. Oskari kävi läpi kaikki mikrofonit pyytämässäni järjestyksessä ja tsekkasin ensin, että StudioLive saa signaalin ja sen jälkeen tarkistin Logic Pro:n inputin. Kaikki muut kanavat toimivat moitteetta, mutta huomasin viimeisessä IRT Cross -kanavassa olevan outoa särinää, joten vaihdoimme nopeasti johdon mikistä kelalle. Tämä vei häiriön pois, eli toistaiseksi kaikki toimi. Nyt vain odoteltiin orkesterin saapumista paikalle ja soundcheckin alkamista.
2.2 Soundcheck:
Työnjaon teimme niin, että Oskari jäisi saliin huolehtimaan solistimikkien suuntaamisesta ja siirtämisestä ja minä jäin käytävälle säätämään etuasteiden gainit kuntoon, sekä kuuntelemaan mahdolliset soundi- tai vuoto-ongelmat; tämä työnjako pätisi myös illalla. Ennen kuin kenraaliharjoitus alkoi, Oskari kävi työryhmämme puolesta kättelemässä kapellimestaria, Pertti Pekkasta, ja kertoi meidän tehtävästämme äänittää ja kuvata illan konsertti.
Ensimmäisenä kappaleena orkesteri kävi läpi F. Lisztin Totentanz -teoksen. Ilmari Lehtonen oli tässä pianosolistina, joten DPA4006:t laitettiin nopeasti paikalleen ja lähdin käytävälle. Tarkistin vielä, että projektin näyttenottotaajuus oli varmasti 24-bit/48kHz. Laitoin äänityksen päälle ja orkesteri aloitti soittamisen. Ensimmäisten tahtien aikana huomasin minulla olevan melko turvallinen määrä headroomia etuasteiden gainien suhteen. Melko kova paikka oli jo heti ensimmäisen minuutin sisällä, kun koko orkesteri soitti iskuja. Tämä oli hyvä paikka arvioida mahdolliset maksimit, mitä orkesteri konsertin aikana saattaisi soittaa. Solistimikki ja pianomikit olivat lähellä klipata, joten pudotin niiden gainia jonkun verran. Muissa mikeissä minulla jäi iskupaikoissakin hyvin pelivaraa vielä ylöspäin. Tasoittelin vielä nopeasti muutamien mikkien gaineja ja nostin huomattavasti IRT Crossin tasoa. Tässä piti kuitenkin pitää mielessä, että tämä mikkiasetelma poimisi hyvin paljon yleisön ääntä ja raikuvat aplodit saattaisivat hyvinkin klipata näissä, joten oli hyvä jättää sinnekin jonkun verran pelivaraa.
Soundiongelmia ei kenraaliharjoituksen edetessä juurikaan esiintynyt. Olin puhelimella jonkun verran yhteydessä salissa oleviin teknologeihin lähinnä tapauksissa, missä solistimikki saattoi olla hieman huonosti aseteltu solistiin nähden. Etenkin laulajan kohdalla mikrofonia jouduttiin vetämään hieman taaksepäin, jottei mikkiin tulisi liikaa presenssiä. Viulut ja sellon se otti hyvin, pianomikit ajoivat hienosti asiansa. Kenraalin jälkeen kuuntelin vielä kuulokkeilla pätkiä äänityksestä, eikä sielläkään kuulunut minkäänlaisia ongelmia. Merkkasimme pianomikkiständien ja solistimikkiständin paikat mustalla teipillä lavan lattiaan, jotta ne olisi helppo vain nostaa pois tieltä ja takaisin paikalleen. Tästä oli hyvä siirtää fokus illan konserttia varten. Sovimme, että työryhmä tulisi paikalle viimeistään kaksi tuntia ennen konsertin alkua.
2.3 Konsertti:
Hyvin tehdyn suunnittelu- ja pystytystyön siivittämänä, konsertin alkuun jäi minulle tehtäväksi äänityksen laittaminen päälle. Kameraryhmän pomona toimi Petri Oksanen, joka piti huolen kameroiden päällelaittamisesta ja viimeisistä suuntauksista. Konsertin edetessä olin koko ajan tilanteen päällä, mikäli jotakin katastrofaalista olisi päässyt tapahtumaan äänityksessä. Jonkun verran vaihdoimme vielä tekstiviestejä solistien vaihtuessa, mikäli mikkien sijainnissa olisi päässyt tapahtumaan joku outous, mutta solistit kuuluivat hienosti mikissä, eikä tästäkään päässyt äitymään ongelmia. Ständejä oli helppo siirrellä, kun olimme tarkkaan merkinneet niiden paikat.
2.4 Purku:
Purku sujui konsertin jälkeen jouhevasti ja tavarat roudattiin hissillä takaisin yläkertaan. Kopioin vielä nopeasti illalla äänitiedostot ulkoiselle kovalevylle, jotta ne olisivat siten vähintään kahdessa paikassa.
3.0 Jälkityöt
3.1 Ääniraitojen ja kuvamateriaalin siirto ja ohjelmien valinta:
Jälkityöt aloitin vasta syksyllä 2012 siitä syystä, että konsertti oli ollut toukokuun loppuvaiheessa, joten koulua ei ollut enää juurikaan jäljellä. Aloitin ääniraitojen siirrolla. Tarkoituksenani oli tehdä surround-miksaus koulussa studion ison iMacin Nuendo 5 -ohjelmalla. Nuendossa on hyvä käyttöliittymä surround-panorointien tekemiseen ja bussien luomiseen. Loin uuden projektin (24bit/48kHz) ja vein Logic Pro 9:llä äänittämäni raidat Nuendon pooliin. Sieltä raidat oli helppo raahata paikalleen, ja nimetä Nuendossa audion nimien perusteella.
Kuvamateriaalin siirto oli tehty Petri Oksasen ja Eric Marquisin toimesta teknologilinjan serverille ja sieltä laitoin tämän noin 25 gigatavun raakavideoita sisältävän kansion siirtymään yhdelle ATK-luokan iMaceista. Videon editointia oli jatkossa tarkoitus jatkaa kerran viikossa pidettävillä AV-tunneilla, joissa opettaja antaisi opastusta videoeditointiohjelmien käyttöön. Ohjelmana tarkoituksenani oli käyttää Sony Vegas Movie Studio Platinum HD 11 -ohjelmaa, mutta kävi ilmi, että ohjelma ei suostu ottamaan vastaan eri formaatissa olevia videotiedostoja; kameroista oli tullut .MOV, .AVI, .MPEG ja .M2T -formaattisia tiedostoja. Valitsin alustaksi koulun uuden hankinnan Adobe Premiere Elements 11 -ohjelman, johon vein videot. Import-vaiheen jälkeen huomasin kuitenkin, että tietokone joutuu aivan liian suureen rasitukseen jos se joutuu prosessoimaan eri formaattisia tiedostoja. Lisäksi editoinnin mahdollisuuksissa oli niin paljon puutteita verrattuna Vegakseen, että päätin aloittaa konvertointiurakan ja siirtyä takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan käyttää Vegasta.
3.2 Kuvamateriaalin konvertointi ja synkronointi:
Koulun koneilta löytyvällä HD Video Converter -ohjelmalla konvertoin kaikki videot samaan formaattiin, .MPEG2, resoluutiolla 720x576. Konvertointi vei paljon aikaa per video, joten ihan nopeasti leikkaustyötä ei voinut aloittaa. Sitä mukaa kun videot valmistuivat, vein ne Sony Vegas Movie Studio Platinum HD 11 -ohjelmaan ja aloin synkronoinda videoita keskenään ohjelmassa. Tässä vaiheessa huomasin, että iPhonella kuvatuista videoista ei saa hyvää lopputulosta ja kuvakulmakin oli täysin yhdentekevä leikkauksien kannalta. Näin ollen tein sen päätöksen, että jätin nämä videot siirtämättä ohjelmaan ja käyttämättä DVD:ssä. Synkronointi otti oman aikansa, mutta kävi silti suhteellisen helposti. Yhden kameran kuvaamat videot oli jakaantunut korkeintaan viiteen osaan koko konsertin osalta, joten pitkälti videoiden ”kylkiäisinä” tulleiden audioraitojen perusteella synkronointi onnistui. Lopputilanteessa näitä audioraitoja ei käytettäisi lainkaan, joten synkronoinnin loppuvaiheessa jätin vain yhden audioraidan ikään kuin master-raidaksi, johon peilaisin kaikkia videoita.
3.3 Äänimateriaalin miksaus Nuendo 5 -ohjelmalla
Tarkoituksena oli tehdä 5.1 -surroundmiksaus niin, että kuulokuva vastaa sitä, että istuisit itse salissa kuuntelemassa livekonserttia. Miksauksen aloitin yleisellä läpikuuntelulla koko konsertista, jonka aikana tein alustavia panorointeja selkeistä tapauksista. Left, right ja center -mikrofonit vein oikeisiin kaiuttimiinsa, sekä IRT Cross -mikrofonit tasaisesti surround-kuulokuvaan. Kuuntelin päämikityksestä missä kohtaa suurinpiirtein puupuhaltimet kuuluvat ja upotin spottimikit miksaukseen. Saman tein jousimikille, padoille ja kontrabassolle. Kontrabassomikkiä ja patarumpumikkejä vein jo tässä vaiheessa sopivasti LFE-kanavaan. Harpulle meillä oli ollut kaksi mikrofonia: kontakti- ja kondensaattorimikki. Kontaktimikissä oli hyvä ja tarkka soundi, mutta se otti myös hyvin paljon häiriötä, kun harpisti käytti pedaaleita. Siinä oli myös liian suuri presenssi klassiseen äänitykseen, joten sitä oli hyvin hankala upottaa kokonaissoundiin. Päädyin mykistämään raidan ja käyttämään toistaiseksi vain kondensaattorimikrofonia, jossa siinäkin oli hyvän soundin lisäksi hyvä tilan tuntu.
Plug-ineja käytin hyvin säästeliäästi koko miksausprojektin ajan. Ainoa plugari, jonka käyttö oli perusteltua oli Nuendon Studio EQ. Puupuhaltimien kanavista siivosin alataajuuksia, kun padat olivat jonkin verran vuotaneet näihinkin mikkeihin. Kontabassokanavista korostin hieman kontrabassolle ominaisia matalia taajuuksia. Muuten laadukkaat mikit ja hyvin suunniteltu asettelu toimivat, eikä jälkikorjauksia tarvinnut soundillisesti alkaa miettiä.
Ensimmäinen teos jota lähdin miksaamaan oli Lisztin ”Totentanz” ja siinä oli pianosolisti. Vein pianomikit stereokuvaan suurinpiirtein niille paikoille, missä pianisti oli soittanut salissakin. Tässäkin tuli välttää turhaa ”spottausta”, koska pianokin oli mikitetty hyvin läheltä. Olin tyytyväinen tasaiseen soundiin, eikä häiriöitäkään ollut tallentunut. Tarkensin vielä yleispanorointia jonkun verran.
Seuraavassa teoksessa, Puccinin ”Si, mi chiamano Mimi”:ssä, oli laulusolisti joten mykistin pianomikit. Avasin solistimikin ja huomasin sielläkin olevan ihan alataajuuksissa pientä siivottavaa. Ongelma, jonka kohtasin teoksen edetessä oli se, että laulaja oli jonkun verran liikkunut ja toki myös luonnollisesti laulanut välillä eri suuntiin. Tämä kärjistyi negatiivisesti etenkin hiljaisissa paikoissa, joissa tuntui, että laulaja siirtyisi lavalla yhtäkkiä eri kohtaan laulamaan, kun päämikitys on napannut laulun eri kulmissa. Hain ja kyselin jonkun verran ohjeita tämän ongelman ratkomiseen ja yksi ratkaisuvaihtoehto oli se, että panoroin solistimikkiä ”liikaa” sille puolelle, jossa laulaja lauloi. Tämä tuotti heti parannusta, mutta pientä ”liikkumista” oli havaittavissa edelleen.
Ensimmäisen konsertin puoliskon loput kappaleet olivat pianokappaleita, joten Totentanziin tehdyt säädöt pätivät suurimmaksi osaksi näissäkin teoksissa. Toinen yleinen ongelma, joka vaati ratkaisua oli se, että orkesterin jäsenet taputtivat jokaiselle esitykselle. Konserttisalissa istuessa tuskin kuulee orkesterin taputuksia niin lujaa, kuin ne kuuluivat lähimikkeihin. Ratkaisin ongelman leikkaamalla niiden raitojen kohdat erilleen ja mykistämällä ne niistä kohdista, kun taputuksia tulee.
Väliajan jälkeisen konserttiosuuden miksaamisen ulkoistin kanssaopiskelijalleni Oskari Kailekselle. Olin tehnyt perusmiksauksen ja panoroinnin, joten jatkossa tuli keskittyä enää vain solistimikrofonin tasojen tarkistamiseen.
Projektin ollessa kesken, studiossa käytiin läpi käänteentekevä muutos, kun L ja R -monitoreina olleet Genelecit vaihtuivat JBL:n monitoreihin ja kuuntelu siirtyi RME:n Firefacen ja Fireface-mikserin kautta hoidettavaksi. Tilanne ei sinänsä muuttunut juurikaan, hetken aikaa tilanne vain oli se, että takakaiuttimien volume oli hieman vaihteleva, kun kuuntelun räätälöinti oli vielä kesken. Kun ongelmat oli saatu hoidettua ja olimme tyytyväisiä tilanteeseen, valmiista miksauksista tehtiin mixdown, joka tallennettiin studion koneelle. Tämä tehtiin sellaisella asetuksella, jossa jokainen kanava (L, C, R, Lfe, Ls ja Rs) vietiin omaan tiedostoonsa, eli lopputuloksena saatiin viisi monoraitaa, jotka oli helppo viedä seuraavaan vaiheeseen.
3.4 Kuvamateriaalin leikkaus Sony Vegas Movie Studio Platinum HD 11 -ohjelmalla
Synkronoinnin valmistuttua aloitin videomateriaalin leikkaamisen. Liikkuvan kuvan leikkaus on pitkälti hyvin mekaanista työtä, jossa pidin kuitenkin muutaman pääpointin:
Leikkaustyössä etenin lineaarisesti ensimmäisestä teoksesta viimeiseen, katsoen aina mahdolliset hyvät kuvakulmat liikkuvasta kamerasta. Leikkaustyön tein kokonaan Vegaksessa. Useasti leikkausta tehdessä oli mahdollista leikata suoraan, ilman feidejä ja muita efektejä, mutta joissakin seesteisemmissä osissa ja teoksissa, mieleni teki käyttää kiireettömämpää ”crossfadea” leikattaessa kamerasta toiseen. Esimerkiksi nopeatempoisessa P. de Sarasate:n ”Mustalaislauluja” -teoksessa sähäkät ja nopeat vaihdot toimivat hyvin musiikin mukaan, mutta taas Puccinin lauluteoksessa käytin hitaampaa leikkausta ja jonkin verran enemmän crossfadeja. Paljon leikkausten tempoon vaikutti myös liikkuvien kameroiden suunnan vaihtumisen nopeus. Mikäli kuvaaja oli ollut tietyssä paikassa, jonka kuitenkin halusin lähikuviin, vain lyhyen aikaa, oli leikkaus pakostakin nopeampi. Leikkauksen jälkeen jokainen teos renderoitiin MPEG2 -formaattiin ja vietiin teknologilinjan serverille, josta videot poimittiin studion koneelle.
3.5 Äänen ja kuvan synkronointi Sony Vegas Pro -ohjelmalla
Valmiit mono-audioraidat ja leikatut videot vein studion koneella Sony Vegas Pro -ohjelmaan, jossa jälleen kerran oli edessä pientä synkronointioperaatiota. Tarkoitus oli tällä ohjelmalla saada lopulliset renderit tehtyä niin, että ääni on Dolby Digital AC-3 -muodossa ja videomateriaali MPEG2 -muodossa DVD-resoluutioista 720x576 pikseliä (PAL). Kun synkronointi oli valmis, tein alkuun ja loppuun sopiviin kohtiin ”fade in” ja ”fade out” -efektit. Vegas Pro:sta löytyi myös hyvälaatuinen surround-limitteri, jonka laitoin audiokanaviin tasoittamaan kovimpia piikkejä -0,6dB thresholdilla. Renderointi tehtiin edellämainituin yksityiskohdin, ääni DD 5.1 AC-3 Pro -muotoon ja videot MPEG2 720x576 PAL -muotoon. Tämä oli jälleen vain mekaanista työtä jonka tein lineaarisesti ensimmäisestä teoksesta viimeiseen. Valmiit filet vein jälleen serverille, josta poimin ne takaisin ATK-luokan iMaciin, jossa viimeinen työvaihe tapahtuisi.
3.6 DVD:n luominen DVD Architect -ohjelmalla
DVD Architectin käytön otin nopeasti haltuun ja aloin koostaa DVD:tä. Teeman valitsin ohjelman mukana tulleista pohjista ja sieltä löytyikin hienosti aiheeseen sopiva. Toin serveriltä tuodut videot yksitellen ohjelmaan. Videon haun jälkeen asetin audioraidan videota vastaavan AC-3 -tiedoston mukaan. Renderointi oli Vegas Pro:ssa tapahtunut niin, ettei synkronointia tässä vaiheessa enää tarvittu; ääniraita ja videoraita alkoivat ja loppuivat yhtäaikaa. Ääni- ja videoraitojen tuonnin jälkeen ne piti nimetä uudelleen virallisten säveltäjien ja teosten nimien mukaan. Näin ne olisi helppo löytää DVD:n menusta.
Jokaiseen valikon painikkeen yhteyteen hain myös aina kyseisestä videosta pikkukuvan sellaisesta kohdasta, jossa solisti näkyy selkeästi. Väriteemaksi valitsin vaaleahkon sinisen teksteille, jotka ponnahtivat mukavasti mustasta taustasta esille. Painikkeen ollessa valittuna, valitsin tehosteeksi keltaisen ”underline” -vaihtoehdon, koska se oli mielestäni tyylikkäin. DVD Architectista loin Imagen, jota olisi helppo polttaa DVD:lle. Imagen Eric otti mukaansa ja poltti DVD:n.
DVD:n kansien teko oli ulkoistettu ”Sähköinen julkaisu” -ryhmän oppitunneille, jossa Jouko Lavonen teki hienot kannet, sekä DVD -tarran liimattavaksi levyn päälle. Hän käytti kansien pohjana käsiohjelman värimaailmaa ja teki tästä oman mukaelmansa.
(Ääni- ja kuvatuotanto/moniotos 10 ov)
Näyttöraportti
Antti Samuelsson / 2013
1.0 Lähtötilanne
1.1 Projektin kuvaus ja lähtökohdat:
Teknologilinjalta tilattiin äänitys- ja kuvaustyö Nuorten solistien konserttiin, joka olisi Sigyn-salissa 24.5.2012. Orkesterina toimi Turun Filharmoninen Orkesteri, johtajanaan Pertti Pekkanen ja solisteina opiskelijoita Turun Taideakatemiasta ja Turun konservatoriosta. Projektin tarkoitus oli äänittää konsertti moniraitaäänityksenä käyttäen surround-mikitystekniikkaa lähi- ja yleismikitysten ohessa sekä kuvata konsertti moniotoksena usealla kameralla. Lopullisena projektin tuotteena DVD-julkaisu, jossa 5.1 surround-ääniraita.
1.2 Äänityssuunnitelma: (Havainnollistava kuva: LIITE1)
Päämikitys (Left, Center & Right) suunniteltiin hoidettavaksi tekniikalla Omni + 8. Siinä Left ja Right -mikkeinä on kaksi omni-suuntakuvioista mikrofonia ja Center -mikkinä on 8-kuvioinen. Etäisyydet toteutetaan niin, että left- ja right-mikrofonin välissä on kaksi metriä ja center-mikrofoni on näiden keskellä, 40cm edellä. Käytännössä kokoaminen isolle mikkiständille hoidettiin yhdellä pitkällä puomilla, joka laitettiin ison puomin päähän sivuttain. Sivuttain olevan puomin päihin kiinnitettiin omni-mikit joutsenkaulakiinnityksellä. Center-mikki vietiin stereopuomilla keskeltä 40cm edemmäs. Iso puomi vietiin kapellimestarin kohdalle lavan edessä olevalle käytävälle ja nostettiin noin kolmen metrin korkeuteen lavalta katsottuna.
Yksi syy valintaan oli yksinkertainen ja helppo toteutus yhdellä korkealle nostettavalla mikrofonitelineellä. Toinen syy oli lähteestä löydetty ominaisuus tälle mikrofonitekniikalle: ”The omni direction mics provide a rich and extended impression with ample bass response. The C channel figure eight provides stablization” (www.sanken-mic.com). Omni-mikrofoneina (left ja right) oli Oktavan MK-012 -puikkomikrofonit ja 8-kuvioisena center-mikkinä toimi AKG C414.
Surround-ambienssin taltioimiseen valittiin tekniikka nimeltä IRT Cross. Tämä ”risti” pystytettiin neljä metriä päämikityksen taakse yleisön joukkoon. Mikitykseen tarvitaan neljä herttakuvioista mikkiä, jotka laitetaan ristin muotoon niin, että jokaisen kapselin väli toiseen nähden on 25cm. Tämä mikitys pystytettiin kahdelle mikkiständille, joissa molemmissa oli stereopuomi.
Sigyn-salissa on noin viidennen rivin kohdalla leveämpi käytävän pätkä, jota käytimme hyväksemme tämän mikityksen kohdalla. Veimme mikit keskelle käytävää ja ”suljimme” käytävän teipeillä telineiden molemmilta puolilta (vieden kaksi istumapaikkaa), jottei yleisön jäsenet kompastuisi mikityksiin taikka kaataisi vahingossa mikkiständejä. Mikkeinä käytettiin neljää Oktava MK-012 puikkomikrofonia cardioid-kapselilla. Mikitys oli oiva valinta hyvän surround-ambienssin äänittämiseen sen kattavuuden takia.
Jousisoitinten lähimikitykseen käytimme kahta Neumannin TLM-mikrofonia toinen lavan eteen vasemmalle ja toinen lavan eteen oikealle, noin kahden metrin korkeudelle lavasta ylöspäin. Tällä saavutettiin myös leveää yleistä stereokuvaa left- ja right -mikkien tueksi. Kontrabassoille laitoimme erikseen lähimikiksi Oktavan MK219 laajakalvoisen kondensaattorimikrofonin noin metrin korkeuteen.
Puupuhaltimien lähimikitykseen käytimme kahta Beyerdynamicin MC530 puikkokondensaattorimikrofonia cardioid-kuviolla. Pystytimme ne yhden ständin päälle stereopuomilla noin kahden metrin korkeuteen. Mikit suunnattiin melko rajusti ylhäältä alaspäin vuotojen minimoimiseksi ja suuntaavuuden maksimoimiseksi.
Patarumpujen mikitykseen käytimme kahta Superluxin puikkokondensaattorimikrofonia cardioid-kuviolla.
Harpun mikitykseen varasimme kaksi erilaista mikrofonia. Superluxin puikkokondensaattoria cardioid-kuviolla harpun oikealle puolelle melko alas sekä lisäksi AKG:n jousisoittimille räätälöityä kontaktimikrofonia kiinni harpun kaikupohjaan. Ensimmäisellä konsertin puoliskolla harppua käytettiin, mutta väliajan jälkeisissä teoksissa harpisti ei enää soittanut. Näin ollen poistimme harpussa olleen kontaktimikrofonin ja veimme sen käyrätorvien taakse toimittamaan käyrätorvien lähimikityksen virkaa.
Solisteina oli pianisteja, viulisteja, sellisti ja laulaja. Pianon otimme kahdella DPA4006 omnikuvioisella puikkokondensaattorimikrofonilla. Nämä tuli pystyttää omille lyhyille ständeilleen, jotta ne sai nopeasti lavalle ja esityksen päätyttyä pois, eivätkä johdot menneet solmuun tai jääneet tielle. Viulisteille, sellistille ja laulajalle valittiin AKG C414 cardioid-suuntakuviolla.
1.3 Kuvaussuunnitelma: (Havainnollistava kuva: LIITE2)
Tarkoitus oli käyttää kuutta kameraa kuvaamaan orkesteria ja solisteja mahdollisimman kattavasti joka puolelta, kompaktisti ilman turhia krumeluureja mutta kuitenkin niin, ettei monipuolisuudesta tulisi leikkausvaiheessa tinkiä:
Orkesterin vasemmalle ja oikealle puolelle asetettiin stabiilit kamerat, Canon Legriat, joista toinen saatiin lainaksi Turun Konservatorion vahtimestarilta ja toinen kanssaopiskelijalta. Nämä kamerat laitettiin Sigyn-salissa paikallaan olevien subwoofereiden päälle, joiden päällä ne saatiin pysymään paikallaan ja sopivalla korkeudella.
Puupuhaltimien mikrofonitelineeseen kiinnitettiin Contourin VHold -actionkamera katsomaan yleisöä kohti, tarkoituksena kuvata kapellimestarin ilmeitä ja liikkeitä. Myös solisti näkyisi tämän kameran kuvassa. Etupuolelta solistin kuvaamisen hoiti ylimääräiselle mikrofoniständille kiinnitetty Zoom Q3HD
Yleisön joukkoon salin vasemmalle puolelle tulisi Canon HV30 (joka sekin saatiin lainaksi kanssaopiskelijalta) liikkuvaksi kameraksi, eli joku opiskelija tulisi nimittää sen kameran käyttäjäksi kuvaamaan lavan vasemmalla reunalla tapahtuvat mielenkiintoiset tapahtumat, sekä solistin lähikuvauksen. Oikealla puolella saman homman hoitaisi opettajamme omalla kamerallaan, Canon XM2:lla. Myös hienoja koko orkesterin yleiskuvia tulisi käyttöön oikeanpuoleisesta kamerasta, joka oli huomattavasti korkeammalla salissa, kuin vasen kamera. Lisäkameraksi asentaisimme opiskelijan iPhone 3GS:n lähinnä täyttämään kuvien laajuutta.
1.4 Aikataulujen suunnittelu ja työryhmän nimitys
Tiedossamme oli, että kenraaliharjoitus alkaisi konserttipäivänä klo 11.00, joten meidän tulisi olla valmiita äänentoisto- ja kuvauskaluston pystytyksen kanssa jo hyvissä ajoin ennen tätä. Olin yhteydessä Sigyn-salin varauksia hoitavan henkilön kanssa hyvissä ajoin ja sain pystytysajankohdaksi kaksi vaihtoehtoa. Joko edellisenä iltana klo 20 jälkeen tai vasta aamulla alkaen klo 8.00. Valitsin aamun kasausajankohdaksi, koska illalla aamulla paikalle tulisi myös Turun Filharmonisen Orkesterin työntekijöitä laittamaan pultteja paikalleen. Tällöin tietäisimme asettelun huomattavasti tarkemmin, kuin vain summittaisesti.
Työryhmässämme toimivat minä, Oskari Kailes ja Jouko Lavonen mikityksen kasauksessa, kameroiden asettelun ja niiden käyttämisen ulkoistin Petri Oksaselle. Kuvaajiksi konserttiin tulivat hänen lisäkseen Kaj Mäki-Ullakko ja Eric Marquis.
2.0 Konserttipäivä
2.1 Roudaus ja pystytys:
Suoritimme pakkaamisen ja kasaamisen jo edellisenä iltana, kun kokeilimme päämikkiständin pystyttämistä teknologiluokassa. Olin luonut Logic Pro 9 -ohjelmaan jo valmiin projektin, jossa raidat, inputit ja nimet vastasivat suunnitelmaamme. Mukaan luokasta lähti parisenkymmentä XLR-XLR -johtoa, tarvittavat mikrofonit ja telineet, kolme 8-kanavaista kelaa, Presonus Studiolive 24.4.2 ja MacBookPro. Studioliven käyttäminen äänityksessä perusteltiin helppoudella ja yksinkertaisuudella; yksi firewire-piuha miksauspöydästä toisi kaikki meidän tarvitsemamme 19 kanavaa tietokoneelle, ilman tarvetta useampiin laitteisiin, word clockiin ynnä muihin tällaisiin.
Äänityspisteen sijainnille oli kolme vaihtoehtoa: Sigyn-salin ylhäällä sijaitsevaan tarkkaamoon, salin takana olevaan ”tuulikaappiin” tai vasemmalla sijaitsevaan käytävän pätkään. Signaalivetojen helppous vei taas voiton ja valitsimme viimeisen. Näyttämön lattian rajassa on pieni ”kissanluukku”, josta kaukokaapelit oli helppo vetää lavalle / lavalta huomaamattomasti. Käytävän päässä oli myös valmiina pöytä, jonka päälle oli helppo pystyttää Studiolive ja tietokone. Vaikka Sigyn-salissa on lasiseinät, oli käytävän eteen kuitenkin vedetty verho joka esti äänityspisteen näkymisen saliin. Sähköä sai käytävällä olevasta pistorasiasta.
Odotimme hetken aikaa, kun TFO:n työntekijät roudasivat omia tavaroitaan, nuottitelineitä, tuoleja, harpun, lyömäsoittimia ynnä muuta paikalleen saliin, joten ennen mikkiständien paikalleen vientiä ja niiden pystytystä vedimme kaukokaapelit paikalleen. Kelojen vedot teimme niin, että yksi tuotiin viidennelle riville pystytettyjen surround -mikkien kohdalta lavalle ja luukusta käytävälle. Tässä vedossa tärkeää oli se, että johdot eivät saa olla vaaraksi portaita käveleville ihmisille. Tästä syystä teippiä käytettiin rankalla kädellä. Toinen kela vedettiin lavan edestä. Tähän kelaan tuotiin kaikki lavan etuosassa olevat mikrofonit: L, C, R, jousimikit, solistin mikki ja pianomikit. Kolmas kela asetettiin takavasemmalle hyvin lähelle käytävää, kuitenkin pois soittajien tieltä. Tähän tuotiin loput linjat: harpun mikit, patarumpujen mikit, puupuhaltimien spotit ja kontrabassomikki.
Kaikki mikkiständit, mikit ja vedot olivat valmiita hyvissä ajoin jo ennen kymmentä. Päätimme pitää nopean kahvitauon ja tulimme takaisin tekemään linjacheckin. Oskari kävi läpi kaikki mikrofonit pyytämässäni järjestyksessä ja tsekkasin ensin, että StudioLive saa signaalin ja sen jälkeen tarkistin Logic Pro:n inputin. Kaikki muut kanavat toimivat moitteetta, mutta huomasin viimeisessä IRT Cross -kanavassa olevan outoa särinää, joten vaihdoimme nopeasti johdon mikistä kelalle. Tämä vei häiriön pois, eli toistaiseksi kaikki toimi. Nyt vain odoteltiin orkesterin saapumista paikalle ja soundcheckin alkamista.
2.2 Soundcheck:
Työnjaon teimme niin, että Oskari jäisi saliin huolehtimaan solistimikkien suuntaamisesta ja siirtämisestä ja minä jäin käytävälle säätämään etuasteiden gainit kuntoon, sekä kuuntelemaan mahdolliset soundi- tai vuoto-ongelmat; tämä työnjako pätisi myös illalla. Ennen kuin kenraaliharjoitus alkoi, Oskari kävi työryhmämme puolesta kättelemässä kapellimestaria, Pertti Pekkasta, ja kertoi meidän tehtävästämme äänittää ja kuvata illan konsertti.
Ensimmäisenä kappaleena orkesteri kävi läpi F. Lisztin Totentanz -teoksen. Ilmari Lehtonen oli tässä pianosolistina, joten DPA4006:t laitettiin nopeasti paikalleen ja lähdin käytävälle. Tarkistin vielä, että projektin näyttenottotaajuus oli varmasti 24-bit/48kHz. Laitoin äänityksen päälle ja orkesteri aloitti soittamisen. Ensimmäisten tahtien aikana huomasin minulla olevan melko turvallinen määrä headroomia etuasteiden gainien suhteen. Melko kova paikka oli jo heti ensimmäisen minuutin sisällä, kun koko orkesteri soitti iskuja. Tämä oli hyvä paikka arvioida mahdolliset maksimit, mitä orkesteri konsertin aikana saattaisi soittaa. Solistimikki ja pianomikit olivat lähellä klipata, joten pudotin niiden gainia jonkun verran. Muissa mikeissä minulla jäi iskupaikoissakin hyvin pelivaraa vielä ylöspäin. Tasoittelin vielä nopeasti muutamien mikkien gaineja ja nostin huomattavasti IRT Crossin tasoa. Tässä piti kuitenkin pitää mielessä, että tämä mikkiasetelma poimisi hyvin paljon yleisön ääntä ja raikuvat aplodit saattaisivat hyvinkin klipata näissä, joten oli hyvä jättää sinnekin jonkun verran pelivaraa.
Soundiongelmia ei kenraaliharjoituksen edetessä juurikaan esiintynyt. Olin puhelimella jonkun verran yhteydessä salissa oleviin teknologeihin lähinnä tapauksissa, missä solistimikki saattoi olla hieman huonosti aseteltu solistiin nähden. Etenkin laulajan kohdalla mikrofonia jouduttiin vetämään hieman taaksepäin, jottei mikkiin tulisi liikaa presenssiä. Viulut ja sellon se otti hyvin, pianomikit ajoivat hienosti asiansa. Kenraalin jälkeen kuuntelin vielä kuulokkeilla pätkiä äänityksestä, eikä sielläkään kuulunut minkäänlaisia ongelmia. Merkkasimme pianomikkiständien ja solistimikkiständin paikat mustalla teipillä lavan lattiaan, jotta ne olisi helppo vain nostaa pois tieltä ja takaisin paikalleen. Tästä oli hyvä siirtää fokus illan konserttia varten. Sovimme, että työryhmä tulisi paikalle viimeistään kaksi tuntia ennen konsertin alkua.
2.3 Konsertti:
Hyvin tehdyn suunnittelu- ja pystytystyön siivittämänä, konsertin alkuun jäi minulle tehtäväksi äänityksen laittaminen päälle. Kameraryhmän pomona toimi Petri Oksanen, joka piti huolen kameroiden päällelaittamisesta ja viimeisistä suuntauksista. Konsertin edetessä olin koko ajan tilanteen päällä, mikäli jotakin katastrofaalista olisi päässyt tapahtumaan äänityksessä. Jonkun verran vaihdoimme vielä tekstiviestejä solistien vaihtuessa, mikäli mikkien sijainnissa olisi päässyt tapahtumaan joku outous, mutta solistit kuuluivat hienosti mikissä, eikä tästäkään päässyt äitymään ongelmia. Ständejä oli helppo siirrellä, kun olimme tarkkaan merkinneet niiden paikat.
2.4 Purku:
Purku sujui konsertin jälkeen jouhevasti ja tavarat roudattiin hissillä takaisin yläkertaan. Kopioin vielä nopeasti illalla äänitiedostot ulkoiselle kovalevylle, jotta ne olisivat siten vähintään kahdessa paikassa.
3.0 Jälkityöt
3.1 Ääniraitojen ja kuvamateriaalin siirto ja ohjelmien valinta:
Jälkityöt aloitin vasta syksyllä 2012 siitä syystä, että konsertti oli ollut toukokuun loppuvaiheessa, joten koulua ei ollut enää juurikaan jäljellä. Aloitin ääniraitojen siirrolla. Tarkoituksenani oli tehdä surround-miksaus koulussa studion ison iMacin Nuendo 5 -ohjelmalla. Nuendossa on hyvä käyttöliittymä surround-panorointien tekemiseen ja bussien luomiseen. Loin uuden projektin (24bit/48kHz) ja vein Logic Pro 9:llä äänittämäni raidat Nuendon pooliin. Sieltä raidat oli helppo raahata paikalleen, ja nimetä Nuendossa audion nimien perusteella.
Kuvamateriaalin siirto oli tehty Petri Oksasen ja Eric Marquisin toimesta teknologilinjan serverille ja sieltä laitoin tämän noin 25 gigatavun raakavideoita sisältävän kansion siirtymään yhdelle ATK-luokan iMaceista. Videon editointia oli jatkossa tarkoitus jatkaa kerran viikossa pidettävillä AV-tunneilla, joissa opettaja antaisi opastusta videoeditointiohjelmien käyttöön. Ohjelmana tarkoituksenani oli käyttää Sony Vegas Movie Studio Platinum HD 11 -ohjelmaa, mutta kävi ilmi, että ohjelma ei suostu ottamaan vastaan eri formaatissa olevia videotiedostoja; kameroista oli tullut .MOV, .AVI, .MPEG ja .M2T -formaattisia tiedostoja. Valitsin alustaksi koulun uuden hankinnan Adobe Premiere Elements 11 -ohjelman, johon vein videot. Import-vaiheen jälkeen huomasin kuitenkin, että tietokone joutuu aivan liian suureen rasitukseen jos se joutuu prosessoimaan eri formaattisia tiedostoja. Lisäksi editoinnin mahdollisuuksissa oli niin paljon puutteita verrattuna Vegakseen, että päätin aloittaa konvertointiurakan ja siirtyä takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan käyttää Vegasta.
3.2 Kuvamateriaalin konvertointi ja synkronointi:
Koulun koneilta löytyvällä HD Video Converter -ohjelmalla konvertoin kaikki videot samaan formaattiin, .MPEG2, resoluutiolla 720x576. Konvertointi vei paljon aikaa per video, joten ihan nopeasti leikkaustyötä ei voinut aloittaa. Sitä mukaa kun videot valmistuivat, vein ne Sony Vegas Movie Studio Platinum HD 11 -ohjelmaan ja aloin synkronoinda videoita keskenään ohjelmassa. Tässä vaiheessa huomasin, että iPhonella kuvatuista videoista ei saa hyvää lopputulosta ja kuvakulmakin oli täysin yhdentekevä leikkauksien kannalta. Näin ollen tein sen päätöksen, että jätin nämä videot siirtämättä ohjelmaan ja käyttämättä DVD:ssä. Synkronointi otti oman aikansa, mutta kävi silti suhteellisen helposti. Yhden kameran kuvaamat videot oli jakaantunut korkeintaan viiteen osaan koko konsertin osalta, joten pitkälti videoiden ”kylkiäisinä” tulleiden audioraitojen perusteella synkronointi onnistui. Lopputilanteessa näitä audioraitoja ei käytettäisi lainkaan, joten synkronoinnin loppuvaiheessa jätin vain yhden audioraidan ikään kuin master-raidaksi, johon peilaisin kaikkia videoita.
3.3 Äänimateriaalin miksaus Nuendo 5 -ohjelmalla
Tarkoituksena oli tehdä 5.1 -surroundmiksaus niin, että kuulokuva vastaa sitä, että istuisit itse salissa kuuntelemassa livekonserttia. Miksauksen aloitin yleisellä läpikuuntelulla koko konsertista, jonka aikana tein alustavia panorointeja selkeistä tapauksista. Left, right ja center -mikrofonit vein oikeisiin kaiuttimiinsa, sekä IRT Cross -mikrofonit tasaisesti surround-kuulokuvaan. Kuuntelin päämikityksestä missä kohtaa suurinpiirtein puupuhaltimet kuuluvat ja upotin spottimikit miksaukseen. Saman tein jousimikille, padoille ja kontrabassolle. Kontrabassomikkiä ja patarumpumikkejä vein jo tässä vaiheessa sopivasti LFE-kanavaan. Harpulle meillä oli ollut kaksi mikrofonia: kontakti- ja kondensaattorimikki. Kontaktimikissä oli hyvä ja tarkka soundi, mutta se otti myös hyvin paljon häiriötä, kun harpisti käytti pedaaleita. Siinä oli myös liian suuri presenssi klassiseen äänitykseen, joten sitä oli hyvin hankala upottaa kokonaissoundiin. Päädyin mykistämään raidan ja käyttämään toistaiseksi vain kondensaattorimikrofonia, jossa siinäkin oli hyvän soundin lisäksi hyvä tilan tuntu.
Plug-ineja käytin hyvin säästeliäästi koko miksausprojektin ajan. Ainoa plugari, jonka käyttö oli perusteltua oli Nuendon Studio EQ. Puupuhaltimien kanavista siivosin alataajuuksia, kun padat olivat jonkin verran vuotaneet näihinkin mikkeihin. Kontabassokanavista korostin hieman kontrabassolle ominaisia matalia taajuuksia. Muuten laadukkaat mikit ja hyvin suunniteltu asettelu toimivat, eikä jälkikorjauksia tarvinnut soundillisesti alkaa miettiä.
Ensimmäinen teos jota lähdin miksaamaan oli Lisztin ”Totentanz” ja siinä oli pianosolisti. Vein pianomikit stereokuvaan suurinpiirtein niille paikoille, missä pianisti oli soittanut salissakin. Tässäkin tuli välttää turhaa ”spottausta”, koska pianokin oli mikitetty hyvin läheltä. Olin tyytyväinen tasaiseen soundiin, eikä häiriöitäkään ollut tallentunut. Tarkensin vielä yleispanorointia jonkun verran.
Seuraavassa teoksessa, Puccinin ”Si, mi chiamano Mimi”:ssä, oli laulusolisti joten mykistin pianomikit. Avasin solistimikin ja huomasin sielläkin olevan ihan alataajuuksissa pientä siivottavaa. Ongelma, jonka kohtasin teoksen edetessä oli se, että laulaja oli jonkun verran liikkunut ja toki myös luonnollisesti laulanut välillä eri suuntiin. Tämä kärjistyi negatiivisesti etenkin hiljaisissa paikoissa, joissa tuntui, että laulaja siirtyisi lavalla yhtäkkiä eri kohtaan laulamaan, kun päämikitys on napannut laulun eri kulmissa. Hain ja kyselin jonkun verran ohjeita tämän ongelman ratkomiseen ja yksi ratkaisuvaihtoehto oli se, että panoroin solistimikkiä ”liikaa” sille puolelle, jossa laulaja lauloi. Tämä tuotti heti parannusta, mutta pientä ”liikkumista” oli havaittavissa edelleen.
Ensimmäisen konsertin puoliskon loput kappaleet olivat pianokappaleita, joten Totentanziin tehdyt säädöt pätivät suurimmaksi osaksi näissäkin teoksissa. Toinen yleinen ongelma, joka vaati ratkaisua oli se, että orkesterin jäsenet taputtivat jokaiselle esitykselle. Konserttisalissa istuessa tuskin kuulee orkesterin taputuksia niin lujaa, kuin ne kuuluivat lähimikkeihin. Ratkaisin ongelman leikkaamalla niiden raitojen kohdat erilleen ja mykistämällä ne niistä kohdista, kun taputuksia tulee.
Väliajan jälkeisen konserttiosuuden miksaamisen ulkoistin kanssaopiskelijalleni Oskari Kailekselle. Olin tehnyt perusmiksauksen ja panoroinnin, joten jatkossa tuli keskittyä enää vain solistimikrofonin tasojen tarkistamiseen.
Projektin ollessa kesken, studiossa käytiin läpi käänteentekevä muutos, kun L ja R -monitoreina olleet Genelecit vaihtuivat JBL:n monitoreihin ja kuuntelu siirtyi RME:n Firefacen ja Fireface-mikserin kautta hoidettavaksi. Tilanne ei sinänsä muuttunut juurikaan, hetken aikaa tilanne vain oli se, että takakaiuttimien volume oli hieman vaihteleva, kun kuuntelun räätälöinti oli vielä kesken. Kun ongelmat oli saatu hoidettua ja olimme tyytyväisiä tilanteeseen, valmiista miksauksista tehtiin mixdown, joka tallennettiin studion koneelle. Tämä tehtiin sellaisella asetuksella, jossa jokainen kanava (L, C, R, Lfe, Ls ja Rs) vietiin omaan tiedostoonsa, eli lopputuloksena saatiin viisi monoraitaa, jotka oli helppo viedä seuraavaan vaiheeseen.
3.4 Kuvamateriaalin leikkaus Sony Vegas Movie Studio Platinum HD 11 -ohjelmalla
Synkronoinnin valmistuttua aloitin videomateriaalin leikkaamisen. Liikkuvan kuvan leikkaus on pitkälti hyvin mekaanista työtä, jossa pidin kuitenkin muutaman pääpointin:
- Kyseessä oli nuorten solistien konsertti, eli solistit ovat tässä kohtaa pääosassa.
- Vasemman puolen liikkuva kuvaaja oli pyrkinyt poimimaan paljon teosten kulloinkin vallalla olevien pääkohtien tilanteita, muun muassa kontrabassojen tai muiden sektioiden vahvat teemat, spesifiset lyömäsoitinosuudet ja solistin osuudet. Näitä yritin leikata mahdollisimman paljon mukaan.
- Pertti Pekkasen johtamisessa ja ilmeikkyydessä oli monissa paikoissa piirteitä, jotka halusin myös DVD:llä näkyvän.
- Pyrin välttämään ylileikkaamista, eli turhia katkoksia teosten draamakaarissa.
Leikkaustyössä etenin lineaarisesti ensimmäisestä teoksesta viimeiseen, katsoen aina mahdolliset hyvät kuvakulmat liikkuvasta kamerasta. Leikkaustyön tein kokonaan Vegaksessa. Useasti leikkausta tehdessä oli mahdollista leikata suoraan, ilman feidejä ja muita efektejä, mutta joissakin seesteisemmissä osissa ja teoksissa, mieleni teki käyttää kiireettömämpää ”crossfadea” leikattaessa kamerasta toiseen. Esimerkiksi nopeatempoisessa P. de Sarasate:n ”Mustalaislauluja” -teoksessa sähäkät ja nopeat vaihdot toimivat hyvin musiikin mukaan, mutta taas Puccinin lauluteoksessa käytin hitaampaa leikkausta ja jonkin verran enemmän crossfadeja. Paljon leikkausten tempoon vaikutti myös liikkuvien kameroiden suunnan vaihtumisen nopeus. Mikäli kuvaaja oli ollut tietyssä paikassa, jonka kuitenkin halusin lähikuviin, vain lyhyen aikaa, oli leikkaus pakostakin nopeampi. Leikkauksen jälkeen jokainen teos renderoitiin MPEG2 -formaattiin ja vietiin teknologilinjan serverille, josta videot poimittiin studion koneelle.
3.5 Äänen ja kuvan synkronointi Sony Vegas Pro -ohjelmalla
Valmiit mono-audioraidat ja leikatut videot vein studion koneella Sony Vegas Pro -ohjelmaan, jossa jälleen kerran oli edessä pientä synkronointioperaatiota. Tarkoitus oli tällä ohjelmalla saada lopulliset renderit tehtyä niin, että ääni on Dolby Digital AC-3 -muodossa ja videomateriaali MPEG2 -muodossa DVD-resoluutioista 720x576 pikseliä (PAL). Kun synkronointi oli valmis, tein alkuun ja loppuun sopiviin kohtiin ”fade in” ja ”fade out” -efektit. Vegas Pro:sta löytyi myös hyvälaatuinen surround-limitteri, jonka laitoin audiokanaviin tasoittamaan kovimpia piikkejä -0,6dB thresholdilla. Renderointi tehtiin edellämainituin yksityiskohdin, ääni DD 5.1 AC-3 Pro -muotoon ja videot MPEG2 720x576 PAL -muotoon. Tämä oli jälleen vain mekaanista työtä jonka tein lineaarisesti ensimmäisestä teoksesta viimeiseen. Valmiit filet vein jälleen serverille, josta poimin ne takaisin ATK-luokan iMaciin, jossa viimeinen työvaihe tapahtuisi.
3.6 DVD:n luominen DVD Architect -ohjelmalla
DVD Architectin käytön otin nopeasti haltuun ja aloin koostaa DVD:tä. Teeman valitsin ohjelman mukana tulleista pohjista ja sieltä löytyikin hienosti aiheeseen sopiva. Toin serveriltä tuodut videot yksitellen ohjelmaan. Videon haun jälkeen asetin audioraidan videota vastaavan AC-3 -tiedoston mukaan. Renderointi oli Vegas Pro:ssa tapahtunut niin, ettei synkronointia tässä vaiheessa enää tarvittu; ääniraita ja videoraita alkoivat ja loppuivat yhtäaikaa. Ääni- ja videoraitojen tuonnin jälkeen ne piti nimetä uudelleen virallisten säveltäjien ja teosten nimien mukaan. Näin ne olisi helppo löytää DVD:n menusta.
Jokaiseen valikon painikkeen yhteyteen hain myös aina kyseisestä videosta pikkukuvan sellaisesta kohdasta, jossa solisti näkyy selkeästi. Väriteemaksi valitsin vaaleahkon sinisen teksteille, jotka ponnahtivat mukavasti mustasta taustasta esille. Painikkeen ollessa valittuna, valitsin tehosteeksi keltaisen ”underline” -vaihtoehdon, koska se oli mielestäni tyylikkäin. DVD Architectista loin Imagen, jota olisi helppo polttaa DVD:lle. Imagen Eric otti mukaansa ja poltti DVD:n.
DVD:n kansien teko oli ulkoistettu ”Sähköinen julkaisu” -ryhmän oppitunneille, jossa Jouko Lavonen teki hienot kannet, sekä DVD -tarran liimattavaksi levyn päälle. Hän käytti kansien pohjana käsiohjelman värimaailmaa ja teki tästä oman mukaelmansa.